Meillä on kaikkiaan kahdeksan kissaa, joista Neppis Pennelssön on kasvatukseni tulevaisuuden toivoja ja loput leikattuja: ruskea burma Naukka, maailman paras kotikissa Kisi, lapsikullan ylioppilaslahja norjalainen metsäkissa Jamppa sekä kasvatuksesta eläkkeelle jääneet Tirppa, Kertsi, Hilma ja vielä leikkaamaton mutta taustajoukkoihin siirtynyt Muru. Vallu muutti ystävättäreni luo poikansa Tobleronen kanssa.

Tirppa, IC FI*Pikku-Piun Quutar, on väriltään kilpikonnaruskeatabby (EUR f 22) ja se on syntynyt 18.9.2009. Se tuli meille tyttäreni 18-vuotislahjana. Olemme käyneet Tirpan kanssa näyttelyissä vaihtelevalla menestyksellä ja elokuun alussa 2012 se valmistui Tallinnassa International Championiksi. Eurooppalaisten erikoisnäyttelyssä myöhemmin elokuussa se yllättäen oli rodun paras naaras, vihdoinkin tuomaritkin ymmärsivät miten hieno kissa se on ;-)

Tirppa on kaikin puolin mainio otus, sylissä se ei pitkään viihdy mutta rapsutuksia ja huomiota se tarvitsee runsain mitoin. Se on erityisen taitava ottamaan koppeja: kun sille heittää lelun, se hyppää korkealle ja nappaa saaliin ilmasta käpäliinsä ja pudotessaan alas siirtää sen salamannopeasti suuhunsa. Noutoleikitkin ovat sen mieleen, toisinaan se tuo heitetyn lelun takaisin monta kertaa. Ja kissamaiseen tyyliin sitä ei tietenkään toisinaan kiinnosta koko homma alkuunkaan.

Ensimmäiset pentunsa, Pikku-Piun V-pentueen, Tirppa sai 31.10.2011 ja pennuista meille jäi Kerttu, Pikku-Piun Vastakarva. Toiset pennut syntyivät Vinhaviiksen kissalaan 30.1.2013 ja niistä kotiin jäi sinikilpikonnatäplikäs Hilma, Vinhaviiksen Tehotassu. Nyt Tirppa on leikattu ja se viettää ansaittuja eläkepäiviä kotona, näyttelymatkat on unohdettu ankaran matkapahoinvoinnin vuoksi.

Kerttu, FI*Pikku-Piun Vastakarva, on nyt steriloitu ja se on jo rauhoittunut huomattavasti. Alun perin se rekisteröitiin cremetäplikkääksi mutta geenitestissä Kertsi paljastui yksiväriseksi (EUR e). Geneettisesti yksivärisillä punaisilla ja cremeillä kissoilla haamukuviot ovat usein näkyvissä ja pennuista voi olla vaikea sanoa, ovatko ne kuviokissoja vai eivät. Onneksi nykyisin asia on helppo selvittää geenitestillä.

Luonteeltaan Kerttu on hyvin itsenäinen, se puuhailee omiaan ja leikkii muiden kissojen kanssa. Yönsä se nukkuu sängyn jalkopäässä ja aamuisin sitä täytyy silittää hurjasti ja matkalla makuuhuoneesta alakertaan se pyörii jaloissa kuin väkkärä. Ja tietenkin ruoka-aikaan henkilökunta on tärkeä, se kerjää ruokaa vetoavasti ja esiintyy kuin ei olisi saanut mitään syötävää päiväkausiin.

Kertsi on varsinainen drama queen ja säikäyttää henkilökunnan usein huutamalla kuin olisi henki lähdössä. Eihän Kertsillä mitään oikeaa hätää ole, se vain ei juuri silloin halua leikkiä Jampan kanssa ja ilmoittaa tämän niin että varmasti kuuluu.

Kertsi sai pentuja 14.11.2013 ja se oli niin uhrautuvainen emo, että alkuun sille piti tarjoilla ruoka pentulaatikkoon kun se ei malttanut olla pentujen luota poissa hetkeäkään. Se oli myös hyvin huolissaan kun pennut lähtivät liikkeelle, onneksi se pikku hiljaa rauhoittui ja pikkukissat saivat alkaa tutustua ympäristöönsä.

Naukka, PR FIN*Almond's Upside Down, on unelmieni täyttymys, olen pikkutytöstä lähtien halunnut saada oman ruskean burman (BUR n). Aivan suunnitelmien mukaan homma ei sujunut sillä Naukka valitsi tyttäreni emännäkseen. Minun kanssani se tulee toimeen mutta puuttuvan symbioosin vuoksi minua on komennettava tiukasti että tajuan edes suunnilleen, mitä hänen korkeutensa milloinkin haluaa. Naukka tarvitsee Hyvin Paljon huomiota ja aikaa toiveen toteuttamiseen on noin kaksi sekuntia. Jos jaloissa pyöriminen, kovaääninen naukuminen tai taulujen kolistelu ei auta se hyppää olkapäälle ja silloin sen huomaa varmasti huolimatonkin henkilökunta. Naukka on kaikkien kaveri ja muista kissoista se pitää huolta jatkuvasti. Se itse ei väsy mutta hoidettavat tuskastuvat ennen pitkää ja ottavat etäisyyttä, onneksi kissoja on useampia niin Naukalla riittää hoivattavia. Ykkösholhokiltaan se järsii aina viikset ja kulmakarvat ihan lyhyiksi, Jampan komeat viikset ovat vihdoin saaneet kasvaa rauhassa kun vauvan virkaa toimittamassa on ollut pentuja.

Naukka ottaa yleisönsä kiepsahtamalla selälleen ja sitten sitä täytyy rapsuttaa ja rapsuttaa ja rapsuttaa...

Kissat ovat uteliaita ja niiden on päästävä tutkimaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat, ja niinpä ennen pyykkikoneen tai kuivausrummun käynnistämistä meillä lasketaan kissat hyvin huolellisesti.

Kisi on aito vihtiläinen tallikissa, se on iso ja hieno tyttö, se syntyi 8.6.2008 ja on väriltään kilpikonnavan. Se pitää ulkoilusta valjaissa ja käy pihalla nuuskimassa puskien juuret huolellisesti ja kissamaiseen tapaan maistelee ruohotupsuja siellä täällä. Pikkuötököiden metsästys on suurta hupia ja toki kohdalle osuvat linnut ja oravat täytyy häätää pois. Ikkunasta Kisi vahtii pihalla pyrähteleviä lintuja ja ohi kulkevia naapureita.

Kisi tulee mieluusti syliin, se puskee ja leipoo ankarasti ja sen hännän tyvi pörhistyy kun se oikein innostuu. Yöllä se nukkuu sängyssä vieressäni tai jalkopäässä ja käy säännöllisesti kävelemässä päälläni, ehkä se tarkistaa että ruokkiva käsi on hengissä ja että aamupala on turvattu.

Kisi rakastaa pientä punaista pistettään eli laserosoitinta. Piste saa Kisistä esiin suuren metsästäjän, se menee kirjaimellisesti pitkin seiniä saadakseen saaliin kiinni. Naukka ei suuremmin välitä tällaisesta puuhasta mutta Jampan tulo sekoitti Kisin maailman, Jamppa kuulee syvänkin unen läpi kun Kisi alkaa leikkiä ja tulee heti pilaamaan leikin ryntäämällä sekaan. Ja nykyisin Muru ja Neppis tietenkin osallistuvat ihan kaikkeen :-)

Tyttäreni oli ihaillut kissalehtien kansikuvissa loistanutta norjalaista metsäkissaa Tähtitassun Vintiötä ja ylioppilaslahjatilaus tehtiin saman tien kun kuulimme näyttelyssä kasvattajalta, että Vintiön pennut olivat juuri syntyneet. Kasvattaja toi aikanaan Jampan, PR FI*Tähtitassun Joiku, meille ja pentu asettui taloksi muina miehinä, ikään kuin se ei olisi koskaan muualla ollutkaan. Ensin Tirppa adoptoi sen ja hoiti sitä kuin omaa pentuaan ja sitten Naukka otti kasvatusvastuun. Kisi huolehti kurinpidosta, se piti uuden tulokkaan ojennuksessa eikä antanut pojan pomottaa. Jamppa syntyi 10.3.2011 se on väriltään ruskeatäplikäs valkoisella, NFO n 09 24.

Jamppa kasvoi nopeasti ja leikit muuttuivat todella vauhdikkaiksi, selvisi mm. että verhonipsut eivät jaksa kantaa sekä norskipoikaa että verhoja: kun Jamppa jatkoi kiipeämistä täyttä vauhtia kiipeilypuusta verhoihin niin alas tulivat sekä kissa että verhot. Nyt Jamppakin on jo hiukan rauhoittunut mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita kehittyy edelleen. Pientä vahinkoakin syntyy kun reilut kuusi kiloa elämäniloa singahtaa liikkeelle, lähtökuopat jäävät näkyviin tai vauhti ei aina pysähdy ajoissa.

Karvanlähtökin sai Jampan myötä aivan uudet ulottuvuudet, päivittäisestä kampaamisesta huolimatta pitkiä kissankarvoja on joka paikassa. Parasta on tietenkin se, että kissoja on monen värisiä niin että karvat näkyvät varmasti kaikenvärisissä vaatteissa :-)

Vallu, Valchiria v. Tabbygaard, on ulkomaanvahvistuksemme Sveitsistä Tabbygaardin kissalasta. Vallu on tuonut pienen ulkomaisen tuulahduksen suomalaiseen eurooppalaiskasvatukseen ja se on neljän pentueen isä, viimeiset pennut syntyivät maaliskuun lopussa 2014. Vallun väri on cremetäplikäs, EUR e 24 ja se on syntynyt 5.7.2012. Vallu leikattiin helmikuussa 2014 ja nyt alkavat viimeisetkin machomiehen elkeet olla unohtuneet. Kesäkuun alussa 2014 Vallu muutti ystävättäreni luo koska yhteiselo Tirpan kanssa ei kertakaikkiaan sujunut. Onneksi saan käydä katsomassa poikia aina tarvittaessa :-)

Hilma Hipsu Hiipula, GIC FI*Vinhaviiksen Tehotassu, jäi kotiin Tirpan toisesta ja viimeisestä pentueesta, joka syntyi 30.1.2013. Sinikilpikonnatäplikäs tyttö on herttainen otus ja sillä on upea paksu turkki. Sen ilme on aivan erilainen kuin emollaan, sillä on selkeästi isänsä suvun piirteitä. Tuntuu että se on hiukan rauhallisempikin kuin Tirppa mutta kyllä siitäkin vauhtia löytyy. Hipsu sai ensimmäiset pentunsa maaliskuussa 2014 ja toiset syntyivät syyskuussa 2015.

Hilma siirtyi kastraattikerhoon 2016 ja sen pyöreä muoto on muuttunut aina vain muhkeammaksi, se suostuu juoksemaan vain ruuan perässä...

Muru Murulainen, FI*Vinhaviiksen Murunen on Hilman tyttären tytär. Nemin (Vinhaviiksen Hitsinpimpula) pentueeseen syntyi 3.11.2015 vain yksi pentu ja se on niin suloinen ettei sen myyminen ollut mitenkään mahdollista. Murun luonne on aivan valloittava, se on tavattoman seurallinen ja kehrää sylissä kovalla äänellä. Se on reipas kissa ja osallistuu lähes tuskastuttavan antaumuksellisesti kaikenlaiseen puuhaan mutta on se hiukan jo rauhoittunutkin; nykyisin jääkaappiin ehtii jo laittaa ostoksia ennen kuin Muru istuu alahyllyllä.

Muru sai ensimmäiset ja ehkä ainoat pentunsa 7.11.2018 ja tietenkin yksi niistä jäi kotiin...

Neppis Pennelssön eli Vinhaviiksen Karvakaveri on Murun pentueesta kotiin jäänyt ilopilleri. Se on soma ja touhukas kissaneiti, jonka kanssa on tarkoitus käydä muutaman kerran näyttelyissä ja toivottavasti se saa joskus pentuja. Se on onnistunut yhdistelmä Muru-emon luonnetta ja Tiitus-isän ulkonäköä. .